Tänään nukuin yötyön jälkeen hienosti pommiin kun olisi ollut rope. Edelleenkään en saa auton ovea auki, joten piti pinkoa henki kurkussa bussille. Enkä edes ollut viimeinen pelissä. Hieno sessio jossa hahmot tappoivat toisiaan jumalien nimeen. Ensi kerralla varmaan halataan ja sovitaan, sorry buddy, no can do, jumala käski.

Soitin Veholle, josta kerrottiin, että auton ovi ei enää todennäköisesti aukea mekaanisesti koska lukkopesä on ruostunut. Sitten mies selittää, että kannattaa ostaa öljyä ja sitten silleen… (menee hiljaiseksi hetkeksi)… tää kuulostaa vähän törkeeltä mutta siis, älä väännä sitä avainta vaan nylkytä edes takas, siis vähän niinkuin, tiätsä…

Joo ymmärsin mitä tarkoitti. Alkoi naurattaa. Tuolla tavalla ne varmaan miehille asian selvittää, eikä nolostuta yhtään! Vaan eipä auttanut, ovi on ja pysyy lukossa. Seuraavaksi soittamaan Veholle voisivatko hinata auton huoltoon.

Sain Kanslerin matka-apuraha, tarkoitus syksyllä lähteä Harvardiin; yhteen labraan moikkaamaan kollegaa, toiseen oppimaan analyysi-menetelmää, ja kolmanteen mahdollisesti työhaastatteluun.

Muissa uutisissa: Aamuvarhaisella oli upea ajella 10 km polkypyörällä auringonpaisteessa vehreitä väyliä pitkin kotiin, ohi Hämeenkylän kartanon jossa vietämme kesällä häitä (mikäli Jukka kestää minua niin pitkään, viime aikoina ollut vähän depis ja väsy ja kärttyisyys). Joskus haluan asunnon sieltä Hämeenkylästä Vantaalta, ihmeellinen unenomainen paikka; mies istuu korjaamassa autoaan, lapsi huutaa äidille hei ja suuntaa Tuomelan kaunista keltaista koulua kohden, linnut sirkuttaa ja jokaisessa pihassa on värikkäitä kukka-istutuksia. Kaikkialla jotenkin rauhallista ja hiljaista, vaikkakin lapset koulumatkalla ja autot työmatkalla.

Näiden pitäisi olla onnellisia ajatuksia ja havantoja, mutta kaiken peittää ylleen tietoisuus, että tämä aamunen onnellisuus vain todistaa lievän masennnuksen. Masentuneen ihmisen tehokkain (valitettavan lyhytaikainen ja epäkäytännöllinen) lääke on yön valvominen, jonka jälleen ollaan hetki, hyvällä tuurilla koko päivä, euforisessa tilassa. Ajatella, että tavallisille ihmisille tämä minun euforinen tilani on jokapäivästä, normaalia.

Bussissa kuultua (kaksi parikymppistä suomalaista miestä, tukevasti humalassa, röyhtäilevät kaljatölkit kädessä, puhuvat humalaisen nuotilla):
Mies 1: “Tuu vittu seuraavan kerran kiusaamaan niitä romaneita, niitä romani kerjäläisiä, tuu vittu.”
Mies 2: Emmä kehtaa, emmä niitä kehtaa…”
Mies 1: “Vittu tuu! Seuraavan kerran.”
Mies 2: “Ennemmin mä hakkaan niitä nahkatakkisia jotka käy siellä (sossussa?) hakemassa rahaa.”
Mies 1: Kun mulla ei oo rahaa niin mä vittu teen niin et käyn hakkaamassa kepillä niitä istuvia kerjäläisiä ja käännän niitten kupit ja otan sieltä rahat.”

Ymmärrän etteivät kaikki tykkää kerjäläisistä, mutta että käydään huvikseen kiusaamassa ja hakkaamassa heitä ja varastetaan rahat heidän kerjuukupeistaan. Tällaisia ihmisiä meillä Suomessa. Valitettavasti myös tällaisia kuin minä, ihmisiä jotka ei uskalla kääntyä ja kertoa idiooteille että ovat idiootteja vaikka bussi puolitäynnä muita ihmisiä. Harkitsin kännykameralla pojista kuvan ottamista, vaan mitäpä sillä tekisin? Lähettäisin poliisille viestin kera että tässä näitä kerjäläisten hakkaajia?

Koska jätän auton kattovalon päälle loppuu autosta virta. Koska avaus toimii keskuslukituksella en saa autoa aukia, edes tökkäämällä avaimen koloonsa ja vääntämällä. Joten otan pyörän varastosta, pumppaan renkaat täyteen ja lähden vain lievästi kuumeisena kauppaan ostamaan kesäkukkia terassille! Kissat tykkää kun on lämmin, Nöpö on niin onnessaan ettei tiedä miten päin olisi ja Juuso lähtee omille luontoretkilleen, tulee joskus öisin naukumaan sisälle. Pitää alkaa jättämään räppänä auki niin ei tarvitse herätä joka yö, paitsi jos herää siihen kun päälle mätkähtää märkä hiiri.

En muistanutkaan miten ihanaa on kun on oma piha ja viikonloppu, ja on sen verran kipeä että voi antaa itselleen anteeksi jos ei teekään töitä. Paitsi tietenkin vähän, viime viikolla oli proffien kanssa kokous ja molemmat pomon lisäksi hoputti. Jos ei väikkäri ole elokuussa esitarkastuksessa niin et voi väitellä lokakuussa. Piste.

Sain Sveitsistä työtarjouksen jonkin aika sitten, vain puoli vuotta myöhässä! Laitoin syksyllä hakemuksen mutten kuullut mitään takaisin, en edes “kiitos hakemustanne” viestiä, mitään. Nyt sitten kehtaavat mailata ja pyytää minua kun niiden edellinen tyyppi häipy MIT:n post dociksi. Suomalaisena vastasin tietenkin liiankin kohteliaasti ei kiitos.

Kun häistä ja väitöksestä joskus selvitään niin voisin jäädä aikaistetulle eläkkeelle. Kissojen kotihoitajaksi. Nytkin Islannin matkan aikana palkkasimme kissahoitajan (ei kehtaa joka kerta Jukn siskoa häiritä kun sekin varmaan haluaa joskus vapaita viikonloppuja…), joka veloittaa kumminkin sen verran ettei hassumpi ammatti. Islannista mukaan tarttui maailman ihanin punainen käsin villalangasta kudottu mekko! Islanti oli muutenkin hieno, ehkä matkakertomusta myöhemmin.

Skypetetään Jukan kanssa, vastaillaan yhtä aikaa vaalikoneiden kysymyksiin ja puhutaan politiikkaa… Mä en tajunnutkaan, että Jukka on noin kovanlinjan oikeisto-kokoomuslainen, olen aina pitänyt itseäni konservatiivisempana osapuolena. Jukka saa eniten hittejä kokoomuksesta, piraateista ja rkp:sta. Minä keskustasta, köyhien puolueesta, SDP:stä ja vihreistä.

Näistä olemme Jukan kanssa erittäin paljon eri mieltä:

• Nato
• ulkoistaminen
• verot ja tulonjako Suomessa
• maahanmuuttopolitiikka

Piti tulla koherenttia asiaa vauvojen unesta, mutta tulee omien uniongelmien vuoksi vain pinnallinen kuivakka katsaus (ei, en ole pieniin päin). Silti. Kehittyvien aivojen uni saattaa viedä meidät lähelle unen mysteerin ratkaisua, siispä mielenkiintoisen luennon jälkeen jäin lukemaan artikkeleja ja ajattelemaan vaikka piti tehdä ihan muuta.

Nukkuminen ja päiväunet Syntymän aikaan vauvat nukkuvat keskimäärin 16-18 h/vrk. Unen määrä vähenee vauvan maturoituessa siten, että 6 kk ikäisenä vauva nukkuu enää 13-14 h ja 6-vuotias lapsi enää 10-11 h. Kehittyessä uni alkaa keskittyä yöaikaan ja päiväunet lyhenevät ja harvenevat; vauva nukkuu keskimäärin 2-3 päiväunet 6 kk ikään asti, 2 päiväunet 9-12 kk ikään ja yhdet 18 kk ikään. Neljästä vuodesta ylöspäin 68% lapsista ei enää nuku päiväunia, mutta kolmeen ikävuoteen asti olemme siis viettäneet elämästämme enemmän aikaa unessa kuin valveilla!

Unitila Vauvan uni koostuu aktiivisesta unesta (pre-REM uni), hiljaisesta unesta (pre-NREM uni), sekä välitila-unesta. Aktiivinen uni muistuttaa valvetilaa ja se on tärkeä hermoston kehittymiselle sillä se stimuloi aivoja. Hiljaisen unen aikana puolestaan aivot käyvät läpi valveen aikaiset kokemukset; oppivat uutta ja muodostavat muistoja. Syntymän aikaan näitä kahta unitilaa on suhteessa yhtä paljon, mutta aktiivinen uni vähentyy puoleen 6 kk ikään mennessä. Vauvan unisykli kestää 50-60min kun aikuisella se on on 90min. Unisykli tarkoittaa unijaksoa, jonka aikana käydään läpi eri univaiheet (pinnallisesta unesta syvempään uneen, REM-uneen ja lyhyesti hereille). Aikuisella syklejä on 4-5/yö.

Vuorokausirytmi Vastasyntyneellä on ns. free-running rytmi eli vastasyntyneen vuorokausirytmi ei tahdistu kuten aikuisilla, joilla sisäsyntyinen rytmi tahdistuu ulkoisen 24h/vrk valo-pimeärytmin mukaan jokaikinen päivä kuin narusta vetämällä. Aivoissa sijaitseva vuorokausirytmiä tahdistava kello alkaa kehittyä sikiölle jo raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta kehittyminen jatkuu vuoden syntymän jälkeen. Vastasyntyneen elimistö ei siten ”tiedä” mihin aikaan vuorokaudesta tulisi nukkua. Toisaalta sikiöillä toimintojen on havaittu mukautuvan äidin lepovalverytmiin, vuorokausirytmiä tahdistava lämpötila-rytmi alkaa kehittyä viikon ikäisenä, kuukauden ikäisellä on ultradiaaninen 3-4 tunnin rytmi, puolentoista kuukauden ikäisen melatoniinin eritys on käynnistynyt, ja 3-6 kuukauden iässä käynnistyy kortisolin eritys. Tämän ikäisellä vauvalla on siis jo selkeä vuorokausirytmi.

Unihäiriöt Vauvojen pääasiallinen unihäiriö on jatkuva yöllinen heräily (> 2-3 kertaa yössä). Vastasyntyneistä yli 95% herää vähintän kerran yössä mm. syömään, heräilyt luokitellaan unihäiriöksi vasta kun heräily on jatkuvaa. Vauvojen unihäiriöille löydetään harvoin yhtä varsinaista syytä, syitä voivat olla maito-allergia, ihottumat, hengitysvaikeudet, obstruktiivinen uniapnea, närästys, kehitykselliset häiriöt kuten autismi, ADHD ja Touretten syndrooma … Myös temperamentilla on yhteys unihäiriöihin.  ”Vaikeaksi” (difficult temperament) luokitelluilla lapsilla on paljon enemmän yöllisiä heräilyjä. Toisaalta on vaikea sanoa kumpaan suuntaan korrelaatio menee; onko niin että vaikeat lapset nukkuvat vähän vai niin että lapset, jotka nukkuvat vähän, ovat vaikeita…

Paras indikaattori lapsen jatkuvalle yölliselle heräilylle on kuitenkin vanhempien käytös! Vauvat, kuten aikuisetkin, havahtuvat usein joka unisyklin jälkeen. Koska vauvan unisykli on tunnin mittainen (50-60min) vauva herää kerran tunnissa. Jos vanhempi jokaisen tällaisen heräämisen yhteydessä reagoi lapseen, vauvan unen alkaminen assosioituu väärällä tavalla eikä vauva opi nukahtamaan itsekseen. Oravanpyörä on valmis. Myös rintaruokinta sen jälkeen kun rintamaito on ravintotasapainon kannalta tarpeetonta, on unihäiriöiden riskitekijä, samoin kuin vauvan lohduttaminen viemällä vauva pois hänen omasta sängystään. Epäintuitiivistä, eikö.

Yhdessä nukkuminen ennustaa sekin vauvan uniongelmia, mutta tämä saattaa olla pitkälti kulttuurisidonnaista.  Vanhemmille suunnatussa kyselyssä (toimitettu Internetin Ihmemaassa, toim. huom.) länsimaisista vanhemmista, joiden vauvat nukkuivat enimmäkseen omissa sängyissään, 20-30% kertoi vauvan heräilevän usein öisin. Thaimaalaisilta ja vietnamilaisilta vanhemmilta, joiden vauvat nukkuivat useimmiten samassa sängyssä vanhempiensa kanssa, saatu luku oli vain 10 %. Akkiseltään voisi päätellä, että vierinukkuminen on hyväksi. Mutta mutta… Japanilaisista, kiinalaisista ja taiwanilaisista vanhemmista 50-60% raportoi vauvan heräilevän usein ja suurimmalla osalla vauva nukkui vieressä! Ota siitä selvää…

Oireet ja hoiti Unettomuus tai jatkuvan heräily ei lapsilla tavallisesti näy liikaunisuutena ja päiväväsymyksenä kuten aikuisilla, vaan pikemminkin impulsiivisuutena ja hyperaktiivisuutena. Varhaislapsuuden (< 3.5 v) lyhytunisuus ennustaa mm. huonompia kognitiivisia kykyjä sekä lihavuusriskiä 6-vuotialla lapsilla. Hoitona käytetään pääasiassa behavioraalisia menetelmiä eli “unikoulua” (tai nykyisin muodikasta “tassukoulua”), jossa vanhemmille opetetaan miten vauvan heräilyyn tulisi reagoida. Kokonaisuudessaan vauvojen unen tutkiminen kuten myös unioireiden tunnistaminen ja hoito ovat vielä ns. lapsenkengissä, mutta viime vuonna käynnistyi Suomen Akatemian rahoittaman projekti nimeltä Skidikids (no, I´m not joking, that is the name), jossa keskitytään tutkimaan nimenonaa näitä asioita.

Meinasin aloittaa tämänkin postauksen jollain tosi negatiivisella ajatuksella, mutta yritetäänpä peruspositiivisuutta vaihteeksi. Väitöskirja etenee, kivat synttärit, sain matka-apurahan Islantiin  joten toukokuussa geysireitä ja laguuneja, toissa päivänä kävin vanhan ystävän kanssa ravintolassa illastamassa ja vaihtamassa kuulumisia, mustalaistanssin tiiviskurssilaisten opettaminen sujui, sain kannustusapurahan, kevät on täällä, kesällä häät…

Selkeästi kaikki perushyvin. Häästressi meni ohi kun sain purkautua Jukalle miten kamalaa kaikki häähomma on ja Jukka vakuutti, että voidaan käydä kaksisteen maistraatissa jos siltä tuntuu.

Pomon kanssa kävin väikkäri-keskustelun, jonka mukaan väitöstilaisuus on lokakuussa 2011. Huh. Hieman tulee kiire eikä kesällä pidetä lomia paitsi viikon häämatka…  Jos en väitöksen jälkeen jaksa heti töihin niin Jukka lupasi elättää minua sveitsiläisenä kotirouvana seuraavan vuoden sillä ehdolla että teen kotitöitä.

Jukka sai työnantajan tekemässä arvioinnissa arvosanan E eli Exceeds Expectations (ja palkankorotuksen)! Seuraavalla kerralla arvosanaksi varmaan O eli Outstanding. Jos meillä olisi töissä tuollainen arviointi saisin itse arvosanaksi D eli Dreadful…

Itse asiassa, kun tarkemmin mietin, niin yliopistolla on arviointi. Työsopimukseen kirjataan palkkaluokka, joka perustuu henkilökohtaisiin ansioihin. Ei niin että sillä olisi mitään tekemistä minkään kanssa. Yliopistolla ei ole varaa maksaa tutkijoille, joten palkkaluokka on osaamisen määrästä riippumatta alhaisin mahdollinen (Ordinary Wizarding Levelillä määriteltynä T eli Troll).

Panostakaamme siis tulevaisuudessa Jukan uraan. Jukka on kyllä innoissaan minun tieteentekemisestäni, joskus enemmän kuin minä itse, mutta perhettä sillä ei elätä. Tai sitten meille käy kuten tuttavapariskunnalle; nainen kommentoi minulle, että miehen palkalla eletään ja hänen palkkarahoilla ostetaan joululahjat.

Tuttu harrastaa pole dancingia ja kuvat ja videot ovat tosi upeita! Ajattelin valopäänä kokeilla 3h tiiviskurssin verran tankotanssia (Rock the Pole), joten nyt on sunnuntaista saakka ollut kaikki paikat paskoina ja kädet rakkuloilla…

Auto on pelastanut elämäni. Me loves auto. Jaksan paljon useammin lähteä mestoille kuten tanssitunneille, ropeltamaan, leffaan… Kallella katsottiin Planet Terror, joka on ison budjetin hyvä-huono zombileffa. Auto = vapaus.

Laitoin eilen matka-apuraha hakemusarvan vetämään jos vaikka pääsisi keväämmällä Islantiin.

Jukasta tuli kalvinisti kun se liittyi häitämme varten Sveitsin kirkkoon. Siellä kirkollisvero on 100 eur/kk, mikä on minusta aika paljon. Sanoin Jukalle ettei tarvi liittyä mutta se kumminkin liittyi. Kirkko tekee yhteiskunnallisesti paljon hyviä asioita, joten olemme ainakin toistaiseksi kannatusjäseniä.

Kiva perjantai. Koskaan käynyt Egyptissä, mutta juhlin silti egyptiläisten työvoittoa ostamalla itselleni siiderin ja lukemalla uutisista Tahrir-aukion julinnasta. Niillä on siellä niin hyvä bileet, että kateeksi käy.

Katsotaan Nöpö-kisun kanssa välillä myös kisuvideoita. Tässä meidän molempien suosikki: Kitten afraid of remote control mouse. Voi että ne kissanpennut on just tommosia! En jaksa odottaa enää! Pikkukisuja!

Juuso-poika nukkuu tuolla ikkunan alla, sitä taitaa harmittaa kun kerroin sille, että minäpä leikin tänään 22 elävällä hiirellä, ja Juusi ei yhdelläkään!

 

Viime aikoina mieliala ollut taas melko maassa. Mummon kissa kuoli, tosin korkeassa iässä ja omassa kotonaan, mutta silti. Tämän kissan takia minulla oli mennä suvun kanssa välit poikki. Vastustuskyky on myös heikentynyt kiireen ja stressin myötä. Pitää varmaan taas alkaa merkata plussat ja miinukset yhteen ja miettiä elämää uusiksi.

Miinukset

• Suvun kissa kuoli.
• Kovalevy pamahti ja käytännössä tammikuun väitöskirjatyö meni hukkaan koska edellinen back-up oli joulukuulta. Vittu. Jukka sai raakadatan ulos mutta kovalevyn tiedostojärjestelmä on sekaisin, joten käytännössä data on roskaa… Kuukauden työ hukkaan. Jukka asensi minulle dropboxin, joten tulevaisuudessa siirrän datan sinne.
• Kipeänä viime viikonlopun. Taas tulossa kipeäksi. Aina kipeänä. Elimistöni yrittää selvästi kertoa jotain jos ehtisin kuunnella sitä.
• Kevään työsoppariin merkittiin opetusvastuu. En jaksaisi kun teen jo kahta työtä, oikeastaan kolmea koska opetan mustalaistanssia, mikä kävisi työstä jos siitä maksettaisiin palkkaa.
• Ei mitään aavistusta mitä teen ensi vuonna, enkä jaksa kiinnostua asiasta.
• Pankkitili näyttää auton vakuutusmaksujen maksamisen jälkeen miinusta.
• Huhtikuussa vielä yksi leukaleikkaus.

Plussat

• Jukka lupasi että otetaan pikkukisu kun muutetaan yhteen.
• Auto helpottaa elämää, harkitsen vuokraavani Kampista parkkitilaa.
• Susan yksityistunnilla Highheelsissa harjoittelemassa häävalssia. Minulla on kuulemma upea ryhti ja vartalonkanto!
• Tanssistudiomme kotisivut (jotka olen tehnyt ja joita ylläpidän) saivat kiitosta flamenco-opettajalta.
• Kesähäät.
• Laihdutuskuuri sujuu hyvin.

Miinuksia näyttää olevan enemmän kuin plussia. Huono juttu. Ehkä voin lähitulevaisuudessa lisätä plussa-listalle yhden projektin jota Jukan kanssa puuhaamme ja joka tasapainottaisi tuota kovalevyn pamahtamista.