Katutaide Helsingissä
Vois vaikka kirjoittaa jotain. On niin saakelin kipeä kurkku, että nukahtaminen on kuiteski vaikeaa.
TAIKkkilainen kaveri kertoi aikovansa tehdä kirjallisen päättötyönsä aiheesta “Graffitien merkitys Helsingin maisemakuvalle” tm. En muista sanatarkkaan aiheen nimea mutta se siis tulee käsittelemään kriittisesti Helsingin nykyohjeistusta, niin sanottua nollatoleranssia, jonka mukaan mitään katutaidetta ei saa olla missään julkisella paikalla, lupia graffitien tekemiseen ei myönnetä ja kaikki graffitit tullaan pesemään pois katukuvasta ja maalaamaan seinät takaisin harmaiksi.
En ole ennen tullut miettineeksi suhdettani graffiteihin mutta nyt mietin. Kaverini kertoi, että linja on niin kova, että graffittien tekijät saavat aivan uskomattomat mätkyt kiinni jäädessään ja heille käy vähän kuin laman runttaamille ihmisille. Töihin ei kannata kun palkka menee velkojen kuittaamiseen. Pelkästään tarrojen liimailemisesta oli joku saanut ehdollista vankeutta ja 20 000 euron sakot. Se kuulostaa minusta hieman liioittelevalta. Toisaalta graffitteja ja tarroja on vaikea poistaa ja niiden poistamiskulut ovat huimat jos niitä yleensä saa poistettua muutoin kuin maalaamalla päälle, usein ei saa. Siinä mielessä korvausvaateet voivat olla asiallisiakin.
Listassani graffiti-taide ei pääse kovin korkealle, mutta toisaalta olen taiteellisesti konservatiivinen enkä nykytaidettakaan osaa juuri arvostaa. Se etten itse graffitia kovin ylhäiseksi taiteen muodoksi ymmärrä, ei kuitenkaan tarkoita ettenkö voisi ymmärtää, että joku muu ymmärtää. Olen sitäpaitsi nähnyt kuvia New Yorkin graffiti-taiteesta (en tosin vieläkään livenä, hitto) ja se oli jopa vaikuttavaa. Vaikuttavaa eivät minusta kuitenkaan ole ne suomalaiset ja ulkolaiset “HUORA” ja “FUCK YOU” sun muut ylevät “graffitit”, vaikka teksti olisi kuinka hienosti taiteiltu ja vaikka värit olisivat mahtavia oranssin ja violetin sekoituksia.
Lyhyesti sanottuna kantani on, etten itse ole graffitien ylin ystävä mutten niitä täysin vastustakaan. Vastustan sen sijaan sitä, että Helsingin kaupungin tämän hetkisen linjan mukaan yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa julkiseen ympäristöönsä. Säännösten mukaan periaatteessa muovailuvahasta tehty pikkuruinen nukke, joka on laitettu killumaan jonkin pylvään nokkaan, on vandalismia. Roskaamisen kieltämisen ja puiston puiden hakkaamisen kieltämisen ym. ymmärrän, mutta en ymmärrä miksi kaupunki ei voi antaa sijaa yksilölliselle taiteelle. Ihmisten hallitsematon ympäristön taiteilu ei varmasti sekään ole hyväksi, mutta mielestäni kaupunki voisi osoittaa asukkailleen julkisia ympäristöjä kuten alikulkutunneleiden seiniä, joita kaupungin asukkaat voisivat edes jotenkin vapaasti muuttaa mieleisensä näköisiksi.
Jotkut kaupungit ovat antaneet taidekoulujen oppilaille tai harrastusryhmille vapauden maalata tilateos meluvalliin tms. Olen nähnyt pari sellaista ja ne ovat ihan piristäviä ja osa hienoja. Valitettavasti ennemmin tai myöhemmin joku true-graffitisti on käynyt spreijaamassa päälle “SAATANAN NUSSIJAT” tai jotain. Ehkäpä tulevien sukupolvien mielestä se vain lisäisi teoksen arvoa? En tiedä, mutta minusta, ja luultavasti valtaosasta ihmisiä, se pilaa taideteoksen. Mutta pitääkö seurauksena olla nollatoleranssi? Voisiko graffiti-taitelijoiden kanssa jotenkin julkisesti sopia, että he käyttäisivät liukoisia värejä ja jättäisivät tietyt paikat kokonaan rauhaan? Ei valitettavasti voi, sillä taiteilijoiden mielestä graffitin tarkoitus on pysyä ns. ikuisesti (tai ainakin kunnes uusi graffiti maalataan päälle). Ymmärtääkseni graffitin luonteeseen kuuluu tämä pysyvyys samalla tavalla kun johonkin muuhun taiteenlajiin kuuluu yhtenä määrittävänä tekijänä jokin muu ominaisuus (ei nyt tyhjä pää keksi yhtään valaisevaa esimerkkiä, olkoon), joten aina kun kehitetään uusi ja tehokkaampi graffitien poistoaine, graffitien tekijät keksivät uuden ja pysyvämmän spray-maalin. Suoranaista kilpavarustelua.
Kuten sanottua, on ollut kokeiluja joissa kaupunki antaa tietyin, enemmän tai vähemmän häiritsevin, rajoituksin tehdä graffiteja. Valitettavasti se päättyy siihen, että seiniin ilmestyy niitä ala-arvoista tekstiä eikä (minun mielestäni) oikeita graffiteja ja oikeat graffitit saavat kyytiä. Tämä liittyy graffitian anarkistiseen puoleen. Vaikka kaupunki lupaisi maat ja taivaat niin se ei auttaisi koska graffitia on taidemuodon lisäksi yhteiskuntakritiikkiä. Osa näistä yhteiskuntakriitikoista katsoo, että kritiikin ainoa oikea muotoa on rikkoa lakeja (ja kun on kiinnijäämisen riski niin saa ehkä lisää kicksejä). Tätä minä en kilttinä yhteiskunnan aivopesemänä tyttönä hyväksy, vaan minusta jos lait ovat huonoja niitä pitää muuttaa eikä rikkoa.
Mutta toivottavasti kaverin päättötyöstä tulee niin hieno ja hot, että se herättää median huomion, jolloin graffiteista ja katu- ja ympäristötaiteesta ylipäätään päästään asiallisesti lehtien keskustelupalstoilla tai muilla julkisilla foorumeilla keskustelemaan.
“Jotkut kaupungit ovat antaneet taidekoulujen oppilaille tai harrastusryhmille vapauden maalata tilateos meluvalliin tms. Olen nähnyt pari sellaista ja ne ovat ihan piristäviä ja osa hienoja. Valitettavasti ennemmin tai myöhemmin joku true-graffitisti on käynyt spreijaamassa päälle “SAATANAN NUSSIJAT” tai jotain.”
nyt en täysin ymmärrä. Sinulla on nyt ilmeisesti sellainen kuva, että kaikki seinään kirjoitetut tekstit ovat graffitia? Ja kaikki jotka kirjoittavat seinään tekstejä esim. “jami was here 88″ovat graffiti-tailteilijoita?
“Voisiko graffiti-taitelijoiden kanssa jotenkin julkisesti sopia, että he käyttäisivät liukoisia värejä ja jättäisivät tietyt paikat kokonaan rauhaan?
Aika hyvin kaikki yksityisetpaikat esim, omakotitalot, henkilöautot jne. ovat pysyneet koskemattomina. Tietysti jokaiseen joukkoon mahtuu täysiä idiootteja jotka tälläisiäkin paikkoja sotkevat.
“Ei valitettavasti voi, sillä taiteilijoiden mielestä graffitin tarkoitus on pysyä ns. ikuisesti (tai ainakin kunnes uusi graffiti maalataan päälle).Ymmärtääkseni graffitin luonteeseen kuuluu tämä pysyvyys samalla tavalla kun johonkin muuhun taiteenlajiin kuuluu yhtenä määrittävänä tekijänä jokin muu ominaisuus (ei nyt tyhjä pää keksi yhtään valaisevaa esimerkkiä, olkoon), joten aina kun kehitetään uusi ja tehokkaampi graffitien poistoaine, graffitien tekijät keksivät uuden ja pysyvämmän spray-maalin. Suoranaista kilpavarustelua.”
Hmm minä taas olen ymmärtänyt, että pysyvyydellä ei ole enää niin paljon merkitystä, koska kaikki graffitimaalaajat tiedostavat sen faktan että monikaan maalaus ei viikkoa kauempaan säily, joten tärkeämpää on teoksen ikuistaminen kuin toivoa sen säilyvyän ikuisesti. Ja on sulaa hulluutta edes kuvitella että graffitit olisivat ikuisia. Jos näet 80 ja 90 luvuilla tehtyjä graffiteja vielä jossain huomaat, että ne ovat melko haalistuneita ja ajan myötä ne haalistuvat kokonaan pois. ( riippuu tietysti maalausmateriaalinpinnasta kuinka nopeasti maali haihtuu pois.)
Ja Graffiti maalaajat eivät kehittele maaleja ainakaan suomessa.
“jos lait ovat huonoja niitä pitää muuttaa eikä rikkoa.” Mielestäni on sairasta ajatella elävänsä täysin kaikkien lakipykälien mukaan. Koska meillä ei ole mahdollisuutta elää Osana luontoa “normaalisti” vaan meitä kontrolloidaan lakien avulla muutaman tahon toimesta, on ainoa vaihtoehto pohdiskella itse mikä on oikeasti väärin ja mikä ei, ja elää niiden tuntemusten mukaan. Näin pystyy edes jollain tasolla saamaan sen vapauden, joka meille oli tarkoitettu.
(lopuksi vielä vähän positiivisempaa palautetta kun oli niin negatiiviseen sävyyn kirjoitettu tuo viestini.)Mutta mukavaa kun ihmiset pohtii näitä asioista erinäkökuölmista ja yrittävät ymmärtää asioita jotka saattvat tuntua täysin järjettömiltä. Graffitin tekeminen on yksi niistä asia jota ei voi selittää se pitää itse kokea.