Piti tulla koherenttia asiaa vauvojen unesta, mutta tulee omien uniongelmien vuoksi vain pinnallinen kuivakka katsaus (ei, en ole pieniin päin). Silti. Kehittyvien aivojen uni saattaa viedä meidät lähelle unen mysteerin ratkaisua, siispä mielenkiintoisen luennon jälkeen jäin lukemaan artikkeleja ja ajattelemaan vaikka piti tehdä ihan muuta.
Nukkuminen ja päiväunet Syntymän aikaan vauvat nukkuvat keskimäärin 16-18 h/vrk. Unen määrä vähenee vauvan maturoituessa siten, että 6 kk ikäisenä vauva nukkuu enää 13-14 h ja 6-vuotias lapsi enää 10-11 h. Kehittyessä uni alkaa keskittyä yöaikaan ja päiväunet lyhenevät ja harvenevat; vauva nukkuu keskimäärin 2-3 päiväunet 6 kk ikään asti, 2 päiväunet 9-12 kk ikään ja yhdet 18 kk ikään. Neljästä vuodesta ylöspäin 68% lapsista ei enää nuku päiväunia, mutta kolmeen ikävuoteen asti olemme siis viettäneet elämästämme enemmän aikaa unessa kuin valveilla!
Unitila Vauvan uni koostuu aktiivisesta unesta (pre-REM uni), hiljaisesta unesta (pre-NREM uni), sekä välitila-unesta. Aktiivinen uni muistuttaa valvetilaa ja se on tärkeä hermoston kehittymiselle sillä se stimuloi aivoja. Hiljaisen unen aikana puolestaan aivot käyvät läpi valveen aikaiset kokemukset; oppivat uutta ja muodostavat muistoja. Syntymän aikaan näitä kahta unitilaa on suhteessa yhtä paljon, mutta aktiivinen uni vähentyy puoleen 6 kk ikään mennessä. Vauvan unisykli kestää 50-60min kun aikuisella se on on 90min. Unisykli tarkoittaa unijaksoa, jonka aikana käydään läpi eri univaiheet (pinnallisesta unesta syvempään uneen, REM-uneen ja lyhyesti hereille). Aikuisella syklejä on 4-5/yö.
Vuorokausirytmi Vastasyntyneellä on ns. free-running rytmi eli vastasyntyneen vuorokausirytmi ei tahdistu kuten aikuisilla, joilla sisäsyntyinen rytmi tahdistuu ulkoisen 24h/vrk valo-pimeärytmin mukaan jokaikinen päivä kuin narusta vetämällä. Aivoissa sijaitseva vuorokausirytmiä tahdistava kello alkaa kehittyä sikiölle jo raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta kehittyminen jatkuu vuoden syntymän jälkeen. Vastasyntyneen elimistö ei siten ”tiedä” mihin aikaan vuorokaudesta tulisi nukkua. Toisaalta sikiöillä toimintojen on havaittu mukautuvan äidin lepovalverytmiin, vuorokausirytmiä tahdistava lämpötila-rytmi alkaa kehittyä viikon ikäisenä, kuukauden ikäisellä on ultradiaaninen 3-4 tunnin rytmi, puolentoista kuukauden ikäisen melatoniinin eritys on käynnistynyt, ja 3-6 kuukauden iässä käynnistyy kortisolin eritys. Tämän ikäisellä vauvalla on siis jo selkeä vuorokausirytmi.
Unihäiriöt Vauvojen pääasiallinen unihäiriö on jatkuva yöllinen heräily (> 2-3 kertaa yössä). Vastasyntyneistä yli 95% herää vähintän kerran yössä mm. syömään, heräilyt luokitellaan unihäiriöksi vasta kun heräily on jatkuvaa. Vauvojen unihäiriöille löydetään harvoin yhtä varsinaista syytä, syitä voivat olla maito-allergia, ihottumat, hengitysvaikeudet, obstruktiivinen uniapnea, närästys, kehitykselliset häiriöt kuten autismi, ADHD ja Touretten syndrooma … Myös temperamentilla on yhteys unihäiriöihin. ”Vaikeaksi” (difficult temperament) luokitelluilla lapsilla on paljon enemmän yöllisiä heräilyjä. Toisaalta on vaikea sanoa kumpaan suuntaan korrelaatio menee; onko niin että vaikeat lapset nukkuvat vähän vai niin että lapset, jotka nukkuvat vähän, ovat vaikeita…
Paras indikaattori lapsen jatkuvalle yölliselle heräilylle on kuitenkin vanhempien käytös! Vauvat, kuten aikuisetkin, havahtuvat usein joka unisyklin jälkeen. Koska vauvan unisykli on tunnin mittainen (50-60min) vauva herää kerran tunnissa. Jos vanhempi jokaisen tällaisen heräämisen yhteydessä reagoi lapseen, vauvan unen alkaminen assosioituu väärällä tavalla eikä vauva opi nukahtamaan itsekseen. Oravanpyörä on valmis. Myös rintaruokinta sen jälkeen kun rintamaito on ravintotasapainon kannalta tarpeetonta, on unihäiriöiden riskitekijä, samoin kuin vauvan lohduttaminen viemällä vauva pois hänen omasta sängystään. Epäintuitiivistä, eikö.
Yhdessä nukkuminen ennustaa sekin vauvan uniongelmia, mutta tämä saattaa olla pitkälti kulttuurisidonnaista. Vanhemmille suunnatussa kyselyssä (toimitettu Internetin Ihmemaassa, toim. huom.) länsimaisista vanhemmista, joiden vauvat nukkuivat enimmäkseen omissa sängyissään, 20-30% kertoi vauvan heräilevän usein öisin. Thaimaalaisilta ja vietnamilaisilta vanhemmilta, joiden vauvat nukkuivat useimmiten samassa sängyssä vanhempiensa kanssa, saatu luku oli vain 10 %. Akkiseltään voisi päätellä, että vierinukkuminen on hyväksi. Mutta mutta… Japanilaisista, kiinalaisista ja taiwanilaisista vanhemmista 50-60% raportoi vauvan heräilevän usein ja suurimmalla osalla vauva nukkui vieressä! Ota siitä selvää…
Oireet ja hoiti Unettomuus tai jatkuvan heräily ei lapsilla tavallisesti näy liikaunisuutena ja päiväväsymyksenä kuten aikuisilla, vaan pikemminkin impulsiivisuutena ja hyperaktiivisuutena. Varhaislapsuuden (< 3.5 v) lyhytunisuus ennustaa mm. huonompia kognitiivisia kykyjä sekä lihavuusriskiä 6-vuotialla lapsilla. Hoitona käytetään pääasiassa behavioraalisia menetelmiä eli “unikoulua” (tai nykyisin muodikasta “tassukoulua”), jossa vanhemmille opetetaan miten vauvan heräilyyn tulisi reagoida. Kokonaisuudessaan vauvojen unen tutkiminen kuten myös unioireiden tunnistaminen ja hoito ovat vielä ns. lapsenkengissä, mutta viime vuonna käynnistyi Suomen Akatemian rahoittaman projekti nimeltä Skidikids (no, I´m not joking, that is the name), jossa keskitytään tutkimaan nimenonaa näitä asioita.
