Tänään nukuin yötyön jälkeen hienosti pommiin kun olisi ollut rope. Edelleenkään en saa auton ovea auki, joten piti pinkoa henki kurkussa bussille. Enkä edes ollut viimeinen pelissä. Hieno sessio jossa hahmot tappoivat toisiaan jumalien nimeen. Ensi kerralla varmaan halataan ja sovitaan, sorry buddy, no can do, jumala käski.
Soitin Veholle, josta kerrottiin, että auton ovi ei enää todennäköisesti aukea mekaanisesti koska lukkopesä on ruostunut. Sitten mies selittää, että kannattaa ostaa öljyä ja sitten silleen… (menee hiljaiseksi hetkeksi)… tää kuulostaa vähän törkeeltä mutta siis, älä väännä sitä avainta vaan nylkytä edes takas, siis vähän niinkuin, tiätsä…
Joo ymmärsin mitä tarkoitti. Alkoi naurattaa. Tuolla tavalla ne varmaan miehille asian selvittää, eikä nolostuta yhtään! Vaan eipä auttanut, ovi on ja pysyy lukossa. Seuraavaksi soittamaan Veholle voisivatko hinata auton huoltoon.
Sain Kanslerin matka-apuraha, tarkoitus syksyllä lähteä Harvardiin; yhteen labraan moikkaamaan kollegaa, toiseen oppimaan analyysi-menetelmää, ja kolmanteen mahdollisesti työhaastatteluun.
Muissa uutisissa: Aamuvarhaisella oli upea ajella 10 km polkypyörällä auringonpaisteessa vehreitä väyliä pitkin kotiin, ohi Hämeenkylän kartanon jossa vietämme kesällä häitä (mikäli Jukka kestää minua niin pitkään, viime aikoina ollut vähän depis ja väsy ja kärttyisyys). Joskus haluan asunnon sieltä Hämeenkylästä Vantaalta, ihmeellinen unenomainen paikka; mies istuu korjaamassa autoaan, lapsi huutaa äidille hei ja suuntaa Tuomelan kaunista keltaista koulua kohden, linnut sirkuttaa ja jokaisessa pihassa on värikkäitä kukka-istutuksia. Kaikkialla jotenkin rauhallista ja hiljaista, vaikkakin lapset koulumatkalla ja autot työmatkalla.
Näiden pitäisi olla onnellisia ajatuksia ja havantoja, mutta kaiken peittää ylleen tietoisuus, että tämä aamunen onnellisuus vain todistaa lievän masennnuksen. Masentuneen ihmisen tehokkain (valitettavan lyhytaikainen ja epäkäytännöllinen) lääke on yön valvominen, jonka jälleen ollaan hetki, hyvällä tuurilla koko päivä, euforisessa tilassa. Ajatella, että tavallisille ihmisille tämä minun euforinen tilani on jokapäivästä, normaalia.
